Imen herra Kolehmaisen sormea, hän tunkeutuu sisääni takaapäin.
Katselen lattialla lojuvaa vaatekasaa ja nurkissa väijyvää
pölypallolaumaa. Voihkin. Kiljun. Ja nousen pois. Herra Kolehmaisen
silmät suurenevat, hän ei sano mitään koko sinä aikana kun pukeudun
liioitellun hitaasti, kiinnitän korvakorut, avaan oven ja suljen sen.
En aio enää palata.
maanantai, 18. helmikuu 2013