Imen herra Kolehmaisen sormea, hän tunkeutuu sisääni takaapäin. Katselen lattialla lojuvaa vaatekasaa ja nurkissa väijyvää pölypallolaumaa. Voihkin. Kiljun. Ja nousen pois. Herra Kolehmaisen silmät suurenevat, hän ei sano mitään koko sinä aikana kun pukeudun liioitellun hitaasti, kiinnitän korvakorut, avaan oven ja suljen sen.

En aio enää palata.